Vaatekaapin syyssiivoa tehdessäni löysin villasukkieni joukosta snorkkelin ja snorklauslasit. Hetken välineitä ihmeteltyäni muistin, että hankin ne Kreetan-matkalta kolmisen vuotta sitten. Snorklauksenhimo oli kova, joten ostin tarvikkeet hotellin pienestä kioskista. Siellä myytiin rantatarpeiden ohella Hawaiian Tropicia, oliiviöljyä ja kondomeja.
Snorklasin Kreetalla tasan kerran. Lomakaupunki Hanian vedet osoittautuivat sameiksi, eikä mieheni ollut touhusta tippaakaan innostunut. Joten se siitä.
Kuljetin kuitenkin snorkkelisetin mukaani Suomeen asti, sillä kuulun niihin, joille on kotona opetettu, ettei hyvää tavaraa saa heittää hukkaan. Jos olisin jättänyt snorkkelini hotellihuoneeseen lojumaan, olisi se ollut vaarassa lentää roskiin. Ja sehän ei olisi palvellut ketään.
Niinpä tungin snorkkelin täpötäyden matkalaukkuni päälle ja toin sen kotiin - jossa se siis makaa villasukkieni joukossa.
Muita kaappeihini matkoilta kertyneitä aarteita ovat:
- Kiiltävästä kankaasta ommeltu nilkkapituinen kaapu, jota ilmeisesti kutsutaan galabeyaksi. Ostettu Egyptistä.
- "Ihme-eliksiiri", jolla saa kasvot sädehtiviksi ja joka auttaa tuhanteen muuhunkin vaivaan. Ja joka sotki vaatteeni heti ensimmäisellä kokeilulla. Ostettu Egyptistä.
- Lento-ohjattava helikopteri, pieni sellainen. Ostettu lahjaksi miehelle, joka ei ole leikkinyt sillä kertaakaan. Vaikutti hauskalta. Ostettu Hongkongista.
- Kasa kaulakoruja: muovisia, kivestä hiottuja tai pähkinöistä askarreltuja. Kotiin päästyäni en ole niitä kaulaani laittanut. Ovat liian painavia, rumia tai epämukavia.
Viisastuuko ihminen ikinä?
